Noniin tänään sitten Zani vieraili ensimmäistä kertaa talleilla.
Ja kieltämättä olen neitoon varsin tyytyväinen. :)
Lähdettiin siskontytön ja Zanin kanssa ajelemaan talleille päin.
Matkalla talleille tosin Zani oksensi kerran taakse, mutta muutoin sujui ihan hyvin.
Zani ei meinaan tykkää olla auton kyydissä laisinkaan... Mitä ideaa kököttää liikkuvassa pienessä kotterossa jossa tulee huono-olo, kun voisi juosta ulkona raittiissa ilmassa?
No loppu matka sujui hyvin ja pian vajaa kymmenisen kilsaa oli ajettu ja talli häämötti jo edessä.
Parkeerattiin tallin edustalle ja menimme kolmisin tutkimaan tallia.
Zani oli aivan ihmeissään kaikista niistä hajuista ja uusista paikoista.
Olimme tallilla ainoat, joten saimme rauhassa Zanin kanssa tutustua paikoihin.
Niin tömerasti tyttönen lähti jolkottamaan tallin käytäviä pitkin, mutta voi jestas, kun Nirha työnsi päänsä boksista ulos! Zani pysähtyi niille sijoilleen ja jäi tuijottamaan tuota mahtavan kokoista koiraa! Hetken siinä tuijoteltuaan ja mietittyään mitä koirarotua kyseinen elikko edusti, Zani kuitenkin jatkoi matkaansa ja kävimme tallin läpi vesibokseineen. Sitten lähdimme katselmaan satulahuonetta, pannuhuonetta ja karjakeittiötä ja painuimme tallin edustalle puomille odottelemaan, kunnes siskontyttö tulisi sinne Inkun kanssa.
Ja pian tallin päädystä köpöttelikin Melina ja Inkkuseni.
Zani istui alas ja jäi korvat tomerasti pystyssä katselemaan Inkun kävelyä puomille.
Zani ei pelännyt Inkkua niin paljon kuin aluksi luulin, enimmäkseen neiti oli vain suunnattomasti hämillään siitä että Tinkaakin isompia koiria on olemassa.
Niinpä sidoin Zanin puomin jalkaan kiinni turvalliseen välimatkaan Inkusta ja Zani jäikin siihen katselemaan Inkun harjaamista ja satulointia.
Ja saipa Zanikin muutaman kumisuan sipaisun turkkiinsa. :)
Zani opiskelemassa hevosen satulointia puomilla.
Ja opiskelu näytti olevan tylsää...
Kun Inkku oli valmis, menimme ratsukon edeltä aukomaan portteja kentälle ja sitten jäimme Zanin kanssa kentän laidalle katselemaan ratsastusta.
Sidoin Zanin jälleen kentän reunoille kiinni.
Ilokseni sain kerrankin itse sivusta katsella Inkkua, sen liikkuessa kentällä.
Jalkakin näytti taas toimivan niin kuin pitääkin ja kun Melina nosti ravia ja laukkaa, näytti jalan työskentely olevan normaalia.
Melina ja Inkku
Zani seuraa tarkkaan ratsastusta. Inkun selässä Melina.
Melina, Inkku ja Zani
Pian vaihdoimme ratsastajaa ja hyppäsin itse selkään.
Inkku oli höyryä täynnä... Taas vaihteeksi. :)
Olinhan viimeeksi ratsastanut sillä sunnuntaina, ja silloin jouduimmekin mennä käyntiä juuri jalan takia, joten energiaa oli taas pollessa riittämiin.
Leikimme, kuten Inkku oli aikaisemmin siskontytön kanssa leikkinyt
"piiripieni pyörii" Leikkejä. Lisäksi Inkku näytti omaa taidonnäytettä erillaisista ballerina liikkeistä ja pyörähdyksistä. Ja puri vähän väliä kuolaimiin kiinni.
Kaikesta huolimatta meillä meni hyvin ja selästä käsin jalka myös tuntui normaalilta niin käynnissä, ravissa ja laukassa.
Jälleen Zani katsoi ihmeissään kentälle kuin ajatellen: Mun ihminen istuu tuon ison kaverin selässä joka juoksee hulluna ympäri hiekkalaaria!
Miun kuumakalleni. <3
Oho! Onpa kaverilla kokoa! Mitäköhän koirarotua
Inkku mahtaa olla? Tuumaa Zani.
Sitten lopettelin ja siskontyttö tuli hetkeksi vielä keikkumaan laukassa ja ravissa ja sitten hoiti loppu jäähdyttelykäynnit.
Menimme Zanin kanssa edeltä taas avaamaan portteja kun Melina ratsasti Inkun kentälätä puomille. Voi jessus miten hikinen Inkku olikaan!
Niinpä otimme puomilta siltä kamat pois ja me jäätiin keräämään Zanin kanssa satulaa, suojia, suitsia ja sun muita omille paikoilleen kun Inkku meni pesulle.
Sitten Zani meni Inkun boksiin kököttämään, kun menin avuksi hepan pesuun vesiboksille, jossa myös pesunjälkeen hoidimme Inkun leuan alla olevaa ihottumaa helosanilla.
Sitten kun Inkku oli pesty veimme pollen laitkalle ja haimme Inkun tuuraajan eli Zanin boksista ulos. Zani olikin näköjään syöpötellyt Inkun boksissa, sillä kun avasin boksin oli lantaa menossa jo parempiin suihin. Nam nam! :)
Inkku pesulla.
Sitten menimme vielä katselemaan kentälle, jonne oli tullut kouluratsastajia, sillä välin... Meinaan viisi ankaa / hanhea jolkotteli jonossa keskellä kentää.
Huvittava näky, harmi että olin kerinnyt viedä kameran jo autoon! :)
Niinpä hanhet poistuivat kentältä pian läheisen lammen tuntumaan.
Zani oli ihan lamaantunut nähdessään hanhet ja oli paikoillaan ns. vaanimis asennossa. Jos se ei olisi ollut kiinni, olisi meidän pikkupaimen varmasti lähtenyt kaitsimaan hanhia! :)
Sitten painuimme autoon ja lähdimme ajelemaan kotiin päin.
Matkalla bongasimme myös tiellä kauniin ketun, joka jolkoteli tieltä pellolle.
Kotimatka sujui rauhallisesti Zanin osalta. Taisi neito olla väsynyt. :)
Niin paljon uusia asioita, hajuja ja uusia ihmeellisiä eläimiä yhdelle päivälle!
Huomenna taikka launataina taas tallille ja Zani mukaan, niin kiltisti tyttö oli tallilla ja pystyipä olemaan myös räkyttämättä! :)
Kommentit