Taas on kulunut törkeän kauan siitä kun viimeeksi kirjoittelin blogiin.
Vaihteeksi taas kiireinen vaihe menossa ennen kesälaitumille pääsyä, vielä kun jaksaisi tämän viikon pinnistellä, niin pääsisi 2 viikon lomalle. Upeata!
Lyhyemmälti kuulumisia....
DIEETTI
Chico on käynyt talleilla nyt melko tiuhaa tahtiin, ja vasta viikonloppuna huomasin että juokseminen talleilla ja hevosten vieressä, tuo todellakin tuloksia.
Chico on meinaan laihtunut silminpistävästi, siis ei meidän dieetti vielä lopu, mutta hyvällä mallilla ollaan. Lisäksi vaikkei tuota painoa olisikaan niin kauheasti tippunut, tärkein huomaamani seikka on se, että Chico on eloisampi ja virkeämpi.
Onhan pidennetyt lenkit ja tallilla juoksentelut kohottanut koiran kuntoa
ja nyt Chico juoksentelee, hyppii tämän tästä kotipihalla ja pelloillakin.
Lisäksi meillä ei enään vaivaa se jalkakaan... Taitaa ratsastuskentän pehmeä hiekkapohja / omaan tahtiin kentällä liikkuminen olla omiaan Chicolle.
Vielä kun saisi tuota painoa alemmas ennen Pelastetaan koirat ry:n mätsäriä, niin ehkä tohtisin Chiconkin viedä sinne taas näytille. Zani vauva on näillä näkymin sinne ainakin menossa meininkiä ihmettelemään, kaiketi myös Tinka. Olisi hyvä ottaa tytöille harjoitus mätsäreitä jokunen ennen kuin uskallan ajatella virallisia, eli joskus vuonna 3000. :)
Histo ihastui Chicoon.
KÄÄRME
Tosiaan parisen viikonloppua sitten meidän kattimuksemme oli salakavalasti pihapuskistamme napannut melkoisen saaliin ja se piti tietenkin kiikuttaa näytille kuistilta eteiseen. Ja kun menin katsomaan tuota saalista huomasin lattialla makaavan käärmeen. Hieman epäuskoisena ensiksi katsoin tuota käärmeen körilästä joka kieltämättä näytti lelukäärmeeltä. Ja koska talossamme oli sisko perheineen ja tyttärineen vierailulla ajattelin tämän olevan joku tyttöjen pila.
Kuitenkin lopulta mun skeptinen puoli käännytettiin ja mutkin saatiin uskomaan että se on oikeasti käärme. Se kun näytteli niin taitavasti kuolluttakin.
Hetken tosiaan siinä mietimme oliko se oikeesti kuollut, sillä kun oli häntä päässä melkoinen haava josta roikkui ulkona käärmeen sisäkamaa. Yök.
Kuitenkin kun menin hivenen lähemmäksi alkoi sen häntä liikkumaan samoin myös leuat. Se olii siis todellakin vielä elossa.
Jos käärmetys olisi ollut paremmassa kunnossa, niin olisin varmaankin pussittanut sen ja viennyt jonnekkin kaus pois meidän pihapiiristämme, sen verran söpö otus tuo oli. Mutta koska käärme selvästikkn kitui, se sitten lopulta tapettiin.
Kun sitä tultiin lumilapiolla hakemaan, alkoi se vaivaloisesti luikertelemaan liikkeelle.
Käärme leimattiin heti alkuun kyyksi, mutta myöhemmin kuvia koneelta katsellessani tajusin ja muistin että kyyllähän oli ne hassut sahalaita kuviot, mitkä tältä puuttui. Koitin bongailla netistä sopivaa käärmettä ja musta se muistuttaa melko kovasti rantakäärmettä. Mutta biologia ei todellakaan ole vahvita alaani... :)
Kerrottakoon viellä, että itse metsästäjälle Leevi kisulle ei käynyt kuinkaan.
Tutkimme kisun läpi kotaisin, emmekä löytäneet naarmun naarmuakaan.
Soitimme kuitenkin varmuuden vuoksi kunnan eläinlääkärille ja kysyimme tarkempia neuvoja jos jotain olisi kisuun sattunut.
Kehotettiin vain seurailemaan ja jos kissan yleiskunto alkaa laskemaan seuraavien tuntien aikana, niin sitten eläinlääkärille.
Mitään kuntoon viittaavaa ei tullut ilmi, kissa vain maukui ja juoksi ihmisten perässä tuttuun tapaansa. Loppu hyvin kaikki hyvin. :)
KEPPONEN
Toinen pollemus kaakkimus harteille....
Menin viime keskiviikkona talleille serkkun kanssa ja koska melkein kaikki hevosvoimat olit siellä oli testattu ajattelin sitten kokeilla sitä viimeistä "pirulaista", eli Suomenhevosta Kepposta. Kepposella ei juuri ratsasteta ollenkaan, polllemus kun on nimensä veroinen kaveri ja melkoinen höyryveturi.
Se miksi Kepsu on villi ja vaikeahkompi, taitaa juontaa juurensa siihen että kaakkimus ruunattiin todella myöhään ja se on luonteeltaan kuin myös ulkonäöltään hieman orimainen.
Hoidettaessa / satuloidessa hevonen onkin ihan kiltti joten ajattelin että hyvinhän tämä varmasti menee.
Kun kaikki oli valmista köpöttelin konimuksen kanssa kentälle ja serkku tuli kameran kanssa laidoille keikkumaan ja metsästämään onnistunutta "Hevosen selästä putoamis kuvaa. ". Nyt kun siihen oli otollinen tilaisuuskin. ;)
Kun olin ponkassut itseni selkään ja jalustimet oli säädetty, lähdin menemään Kepsulla käyntiä. Käynti oli huomattavasti reippaampaa ja korkeampi liikkeistä kuin muille hevosilla. Vähän aikaa siinä käynnissä köpötellessämme nostin ravin.
Hevonen otti varmaan 5 raviaskelta ja sitten sinkosi raketin lailla täyteen kiitolaukkaan kenttää ympäri. Vaikka tuo pyrähdys tulikin melko odottamattomasti, pysyin kuin pysyinkin selässä. Näinpä sitten aloin hakemaan hevosesta jarruja, ja niitä ei tuntunut sitten löytyvän mistään! Hevosella oli vielä pahemmin jarrut hukassa, kuin Inkulla. (mainittakoon tässä että Inkku on rauhoittunut melkoisesti).
Koska jarruja ei tuntunut löytyvän aloin sitten pidättelemään hevosta ja vääntämään voltille ja aina vaan pienemmälle voltille jolloin Kepsun oli pakko hidastaa vauhtia raviin ja lopulta käyntiin. Hevostermejä täsmeentääkseni voltti on siis ns. ympyrä joka tehdään hevosella, hevonen ei siis hyppää ninja volttia.... :)
Ja sitten taas käynnissä. Laukka oli kieltämättä hevosella upeata, mutta koska sen nosto ei tullut mun aloituksesta vaan hevosen, oli pysäytettävä.
Niinpä sitten hetken aikaa käyntiä, ravia ja sitten nosti itse laukan.
Hevonen oli ihan kuin JIPPII!!! se haluaa itsekkin laukata!
Ja taas sitä mentiin...
Serkku katseli kentänlaidalta kauhuissaan tokaisten; jessus se menee lujaa.
Ja sitä se tosiaan menikin, Pitkästä aikaa kunnon laukkarundeja. :)
Onneksi kenttä on mukavan kokoinen, joten siellä pystyi mukavasti kruisailla..
Koko ratsastuksen ajan hevonen oli spirittiä täynnä ja liikkui vetreästi ja nopein askelin. Mulla ei ollut mitään vauhtia vastaan joten hevoen pääsi kunnolla revittelemään itseään. Olihan se kauan tallissa seisonutkin, kun kukaan ei sillä halua ratsastaa. Näinpä kun noin tunnin ratsastuksen jälkeen vaihtelevin askellajin laskin käyntiin, ja kas vain, pystyinkin ratsastamaan käyntiä löysin ohjin ja hevonen meni ihanaa rauhallista loppu jäähdyttely käyntiä.
Taisi väsymyksellä kaiketi olla osuutta asiaan...? :)
Niinpä konimus jäähdyteltiin kunnolla ja kaikenkaikkiaan ratsastin Kepsulla noin 1,5h, siitä huolimatta, jäi serkulta yhä nappaamatta selästä putoamis kuva, sori serkku ehkä ensi kerroilla. ;p
Sitten tallille kamat veke ja hevonen pesulle. Se meinaan oli HIKINEN!
Torstaina palasin sitten takaisin tallille ja omistaja tulikin vastaan mua ja yllättyneenä sitten kysäisi että olin mennyt Kepposella.
(meillä tapana kirjoittaa tallipäiväkirjaan aina ketä ollaan liikuteltu, missä jne.)
Kaiketi uteli samalla millaiset ruhjeet ja murtumat olin saanut.
Näinpä sitten torstaina menin Kepsun kanssa uudestaan kentälle ja tällä kertaan sain tietämättäni omistajastakin katsojan kentälle.
Samaan tyyliin Kepponen teki raketti lähtöjään sun muita, mutta jälleen meikäläinen tiiviisti satulassa.
Näinpä sitten tallilla heppa lopuharjatessani omistaja tuli puheille ja sanoi että mä saan (huom saan) tästä lähtien sitten ottaa Kepposenkin holhokikseni. TÄH?!
Siinä hurmiossa luopasin, saas nähdä tulenko sitä jossain vaiheessa katumaan...
kepponen ja musta pallopää selässä.
Ja ihan pakko laittaa vielä muutama kuva Inkusta maanantain päiviänne piristämään.
Pesukuvat: (ei nyt niinkään piristä päivää)
Inkku kommentoi shampoo-pesun jälkeisiä tunnelmia:
Tälläisissä tapauksissa tulee aina mieleen että,
a) Mahdoinkohan nyt varmasti tehdä kaiken oikein?
b) Onko kyseisen shampoo valmistajat alkaneet käyttämään shampoossa
muitakin aineita
c) Miksi mulle jää aina ne hulluimmat ja oudoimmat?!
Hauskaa maanantaita toivottaa tämä viisi turpainen joukkio + minä! :)
Kommentit