Chico, Tinka, Zani, Inkku ja Takku

maanantai, 30. kesäkuu 2008

Dieetti, käärme ja Kepponen.

Taas on kulunut törkeän kauan siitä kun viimeeksi kirjoittelin blogiin.
Vaihteeksi taas kiireinen vaihe menossa ennen kesälaitumille pääsyä, vielä kun jaksaisi tämän viikon pinnistellä, niin pääsisi 2 viikon lomalle. Upeata!

Lyhyemmälti kuulumisia....

DIEETTI

Chico on käynyt talleilla nyt melko tiuhaa tahtiin, ja vasta viikonloppuna huomasin että juokseminen talleilla ja hevosten vieressä, tuo todellakin tuloksia.
Chico on meinaan laihtunut silminpistävästi, siis ei meidän dieetti vielä lopu, mutta hyvällä mallilla ollaan. Lisäksi vaikkei tuota painoa olisikaan niin kauheasti tippunut, tärkein huomaamani seikka on se, että Chico on eloisampi ja virkeämpi.
Onhan pidennetyt lenkit ja tallilla juoksentelut kohottanut koiran kuntoa
ja nyt Chico juoksentelee, hyppii tämän tästä kotipihalla ja pelloillakin.
Lisäksi meillä ei enään vaivaa se jalkakaan... Taitaa ratsastuskentän pehmeä hiekkapohja / omaan tahtiin kentällä liikkuminen olla omiaan Chicolle.
Vielä kun saisi tuota painoa alemmas ennen Pelastetaan koirat ry:n mätsäriä, niin ehkä tohtisin Chiconkin viedä sinne taas näytille. Zani vauva on näillä näkymin sinne ainakin menossa meininkiä ihmettelemään, kaiketi myös Tinka. Olisi hyvä ottaa tytöille harjoitus mätsäreitä jokunen ennen kuin uskallan ajatella virallisia, eli joskus vuonna 3000. :)

Histo ihastui Chicoon.

KÄÄRME

Tosiaan parisen viikonloppua sitten meidän kattimuksemme oli salakavalasti pihapuskistamme napannut melkoisen saaliin ja se piti tietenkin kiikuttaa näytille kuistilta eteiseen. Ja kun menin katsomaan tuota saalista huomasin lattialla makaavan käärmeen. Hieman epäuskoisena ensiksi katsoin tuota käärmeen körilästä joka kieltämättä näytti lelukäärmeeltä. Ja koska talossamme oli sisko perheineen ja tyttärineen vierailulla ajattelin tämän olevan joku tyttöjen pila.
Kuitenkin lopulta mun skeptinen puoli käännytettiin ja mutkin saatiin uskomaan että se on oikeasti käärme. Se kun näytteli niin taitavasti kuolluttakin.
Hetken tosiaan siinä mietimme oliko se oikeesti kuollut, sillä kun oli häntä päässä melkoinen haava josta roikkui ulkona käärmeen sisäkamaa. Yök.
Kuitenkin kun menin hivenen lähemmäksi alkoi sen häntä liikkumaan samoin myös leuat. Se olii siis todellakin vielä elossa.
Jos käärmetys olisi ollut paremmassa kunnossa, niin olisin varmaankin pussittanut sen ja viennyt jonnekkin kaus pois meidän pihapiiristämme, sen verran söpö otus tuo oli. Mutta koska käärme selvästikkn kitui, se sitten lopulta tapettiin.
Kun sitä tultiin lumilapiolla hakemaan, alkoi se vaivaloisesti luikertelemaan liikkeelle.

Käärme leimattiin heti alkuun kyyksi, mutta myöhemmin kuvia koneelta katsellessani tajusin ja muistin että kyyllähän oli ne hassut sahalaita kuviot, mitkä tältä puuttui. Koitin bongailla netistä sopivaa käärmettä ja musta se muistuttaa melko kovasti rantakäärmettä. Mutta biologia ei todellakaan ole vahvita alaani... :)
Kerrottakoon viellä, että itse metsästäjälle Leevi kisulle ei käynyt kuinkaan.
Tutkimme kisun läpi kotaisin, emmekä löytäneet naarmun naarmuakaan.
Soitimme kuitenkin varmuuden vuoksi kunnan eläinlääkärille ja kysyimme tarkempia neuvoja jos jotain olisi kisuun sattunut.
Kehotettiin vain seurailemaan ja jos kissan yleiskunto alkaa laskemaan seuraavien tuntien aikana, niin sitten eläinlääkärille.
Mitään kuntoon viittaavaa ei tullut ilmi, kissa vain maukui ja juoksi ihmisten perässä tuttuun tapaansa. Loppu hyvin kaikki hyvin. :)

KEPPONEN

Toinen pollemus kaakkimus harteille....
Menin viime keskiviikkona talleille serkkun kanssa ja koska melkein kaikki hevosvoimat olit siellä oli testattu ajattelin sitten kokeilla sitä viimeistä "pirulaista", eli Suomenhevosta Kepposta. Kepposella ei juuri ratsasteta ollenkaan, polllemus kun on nimensä veroinen kaveri ja melkoinen höyryveturi.

Se miksi Kepsu on villi ja vaikeahkompi, taitaa juontaa juurensa siihen että kaakkimus ruunattiin todella myöhään ja se on luonteeltaan kuin myös ulkonäöltään hieman orimainen.
Hoidettaessa / satuloidessa hevonen onkin ihan kiltti joten ajattelin että hyvinhän tämä varmasti menee.
Kun kaikki oli valmista köpöttelin konimuksen kanssa kentälle ja serkku tuli kameran kanssa laidoille keikkumaan ja metsästämään onnistunutta "Hevosen selästä putoamis kuvaa. ". Nyt kun siihen oli otollinen tilaisuuskin. ;)
Kun olin ponkassut itseni selkään ja jalustimet oli säädetty, lähdin menemään Kepsulla käyntiä. Käynti oli huomattavasti reippaampaa ja korkeampi liikkeistä kuin muille hevosilla. Vähän aikaa siinä käynnissä köpötellessämme nostin ravin.
Hevonen otti varmaan 5 raviaskelta ja sitten sinkosi raketin lailla täyteen kiitolaukkaan kenttää ympäri. Vaikka tuo pyrähdys tulikin melko odottamattomasti, pysyin kuin pysyinkin selässä. Näinpä sitten aloin hakemaan hevosesta jarruja, ja niitä ei tuntunut sitten löytyvän mistään! Hevosella oli vielä pahemmin jarrut hukassa, kuin Inkulla. (mainittakoon tässä että Inkku on rauhoittunut melkoisesti).
Koska jarruja ei tuntunut löytyvän aloin sitten pidättelemään hevosta ja vääntämään voltille ja aina vaan pienemmälle voltille jolloin Kepsun oli pakko hidastaa vauhtia raviin ja lopulta käyntiin. Hevostermejä täsmeentääkseni voltti on siis ns. ympyrä joka tehdään hevosella, hevonen ei siis hyppää ninja volttia.... :)

Ja sitten taas käynnissä. Laukka oli kieltämättä hevosella upeata, mutta koska sen nosto ei tullut mun aloituksesta vaan hevosen, oli pysäytettävä.
Niinpä sitten hetken aikaa käyntiä, ravia ja sitten nosti itse laukan.
Hevonen oli ihan kuin JIPPII!!! se haluaa itsekkin laukata!
Ja taas sitä mentiin...
Serkku katseli kentänlaidalta kauhuissaan tokaisten; jessus se menee lujaa.
Ja sitä se tosiaan menikin, Pitkästä aikaa kunnon laukkarundeja. :)
Onneksi kenttä on mukavan kokoinen, joten siellä pystyi mukavasti kruisailla..
Koko ratsastuksen ajan hevonen oli spirittiä täynnä ja liikkui vetreästi ja nopein askelin. Mulla ei ollut mitään vauhtia vastaan joten hevoen pääsi kunnolla revittelemään itseään. Olihan se kauan tallissa seisonutkin, kun kukaan ei sillä halua ratsastaa. Näinpä kun noin tunnin ratsastuksen jälkeen vaihtelevin askellajin laskin käyntiin, ja kas vain, pystyinkin ratsastamaan käyntiä löysin ohjin ja hevonen meni ihanaa rauhallista loppu jäähdyttely käyntiä.
Taisi väsymyksellä kaiketi olla osuutta asiaan...? :)
Niinpä konimus jäähdyteltiin kunnolla ja kaikenkaikkiaan ratsastin Kepsulla noin 1,5h, siitä huolimatta, jäi serkulta yhä nappaamatta selästä putoamis kuva, sori serkku ehkä ensi kerroilla. ;p
Sitten tallille kamat veke ja hevonen pesulle. Se meinaan oli HIKINEN!

Torstaina palasin sitten takaisin tallille ja omistaja tulikin vastaan mua ja yllättyneenä sitten kysäisi että olin mennyt Kepposella.
(meillä tapana kirjoittaa tallipäiväkirjaan aina ketä ollaan liikuteltu, missä jne.)
Kaiketi uteli samalla millaiset ruhjeet ja murtumat olin saanut.
Näinpä sitten torstaina menin Kepsun kanssa uudestaan kentälle ja tällä kertaan sain tietämättäni omistajastakin katsojan kentälle.
Samaan tyyliin Kepponen teki raketti lähtöjään sun muita, mutta jälleen meikäläinen tiiviisti satulassa.
Näinpä sitten tallilla heppa lopuharjatessani omistaja tuli puheille ja sanoi että mä saan (huom saan) tästä lähtien sitten ottaa Kepposenkin holhokikseni. TÄH?!
Siinä hurmiossa luopasin, saas nähdä tulenko sitä jossain vaiheessa katumaan...

kepponen ja musta pallopää selässä.

Ja ihan pakko laittaa vielä muutama kuva Inkusta maanantain päiviänne piristämään.

Pesukuvat: (ei nyt niinkään piristä päivää)

Inkku kommentoi shampoo-pesun jälkeisiä tunnelmia:

Tälläisissä tapauksissa tulee aina mieleen että,
a) Mahdoinkohan nyt varmasti tehdä kaiken oikein?
b) Onko kyseisen shampoo valmistajat alkaneet käyttämään shampoossa
muitakin aineita
c) Miksi mulle jää aina ne hulluimmat ja oudoimmat?!

Hauskaa maanantaita toivottaa tämä viisi turpainen joukkio + minä! :)

keskiviikko, 11. kesäkuu 2008

Chico taas talleilla.

Menimme Melinan kanssa keskiviikkona taas talleille ja jälleen kerran Chico lähti mukaan. Poika käyttyäytyi tallilla silloin viimesunnuntaina niin hyvin, että ajattelin ottaa sitä useamminkin mukaan. Yhtenä syynä se, että minun musta pikkukarhuni on edelleenkin armottomalla dietillä ja jolkottelu tallilla tekee hyvää Chicolle.
Siellä se jolkottelee meidän mukana kun viemme laitumille ruokaa hevosille sun muuta. Mitään vaivaa ei hurttimuksesta ole, ja Chico onkin hyväksynyt hevoset todella hyvin.
Otimme hevoset laitumelta sisään syömään ja veimme Picalle ja Tahdille sapuskat omalle laitumelleen. Nuo kaksi kaverusta kun laiduntavat muista erillään...
Sitten muut hepat takaisin ulos ylälaitumille tallin taakse ja Nirhan ja Inkun jätimme sisälle.
Annoimme tunnollisesti hevosten sulatella ruokaansa laitellen sillä aikaa aamuruokaa valmiiksi ja vieden kentälle maahan neljä puomia.
Ajattelin Inkullakin harjoitella maapuomi harjoituksia, nyt kun sen jalkakin taas toimii niin kuin pitääkin. :)
Lähdimme vaihteeksi kenälle Nirhalla ja Inkulla. Mä tietenkin otin taas mun oman polleni Inkun ja tälläkin kertaa taas kankikuolaimilla. Viime sunnuntaina menin sillä lman kankia, joten ajattelin että nyt voisi taas niillä mennä.
Täytyyhän sitä pikkuhiljaa niihin totutella....
Ja tällä kertaa menikin huomattavasti paremmin, eikä Inkkukaan enään niin kauheasti vingutellut kuolaimia suussaan.
Koska kentällä ei ollut muita kuin minä ja Melina hevosineen, annoin Chicon juosta hevosten vierellä ja perässä.
Fiksu poika oppi heti alkuun, ettei hevosen edessä kannata juosta!
Chico saikin todella mukavasti omatoimista liikuntaa juostessaan hevosten perässä. Hassu koira nosti aina itsekkin laukan kun hevonenkin!
Saas nähdä tuleeko Chicosta isona este vaiko kouluhevonen. :D

Inkku ja taustalla Chico vahtimassa suitsia. :)

Inkku meni yllättävän hyvin maapuomit käynnissä ja ravissa.
Parilla ekalla kerralla kavio kopsahti puomiin, mutta sitten se hoksasikin idean ja Inkku meni mahdottoman hyvin!!! :)
Ehkäpä joskus hamaassa tulevaisuudessa voisin Inkulla hypätä pieniä esteitäkin...
Kaikenkaikkiaan taas loistavasti sujunut ratsastus päivä! :)

Laittelen tähän muutamia otoksia siitä kun hevoset juoksevat ylälaitumilta sisälle syömään. Se on kertkaikkiaan upean näköistä. Hepat ovat siitä jänniä, että niille ei tarvitse kuin avata laitumen kaksi porttia ja tallista boksien ovet ja jokainen hevonen menee ihan aika omaan boksiinsa! mielestäni uskomatonta. :)
Helpottaa suunnattomasti hevosten hakua, ei tarvitse kuin vislata hevoset sisälle ja laittaa boksien ovet kiinni.

Kuvat ovat useilta eri päiviltä:

Kepponen juoksemassa sisälle.

Edessä Rolle, takana Inkku.

Edestä taakse: Histo, Nirha ja Inkku.

Kepponen ja Hemppa.

Inkku ja Picadorin takapuoli.

27v Tahti.

Kepponen, Hemppa ja Picador kaukana takana Hovi.

Hovimies. "Hovi".

Ja lopuksi vielä kerran mun ihana Inkku. :)

Inkku ryysimässä Rollen edelle loppusuoralla. :)

sunnuntai, 8. kesäkuu 2008

Kankikuolaimia, esteitä ja Torinhevonen

Viikonloppuna tuli kokeiltua ja tehtyä kaikenmoista.
Lauantai päivästä siskontyttöni Melina ja kolme muuta tallilaista koekili ensimmäistä kertaa lännensatulaa Inkulla tietenkin, sillä eihän kyseinen satula olisi tallin suokeille mahtunutkaan... Itse ajattelin ratsastella vasta illemmalla, joten jäin vain katselemaan muiden menoa.
Siinä katsellessani Hevosten omistaja toi Inkulle upeat lännensuitset kankikuolaimineen ja avo-ohjineen.
Ne olivat niin komeat, että niitä oli pakko mennä myöhemmin lauantaina iltaruuan jälkeen kokeilemaan. suitset sopivat täydellisesti Inkulle, ja kun ne ja lännensatula oli päällä menimme kentälle.
Koska Inkulla ei ole aikaisemmin käytetty kankikuolaimia vaan ainoastaan painavia Nivelkuolaimia, kokeilin niitä noin puolisentunnin verran.
Inkku vierasti uusia kuolaimia suussa ja vingutteli niitä alituiseen.
Muuten ratsastus meni hyvin ja tuntui kuin olisin ratsastanut täysin eri hevosella!
Pysäyttäessä Inkku pysähtyi samantien ja pysyi myös hyvin paikoillaan.
Nivelillä inkku pysähtyy kyllä mutta hetkeksi ja siten saa taas pysäytellä ja pysäytellä ja vielä kerran pysäytellä, kunnes hän lopulta tajuaa että siltä vaaditaan pysyä paikalla.
Puolisen tuntia siis harjoitelimme ja kangilla myös yhdellä kädellä ratsastus sujui helpommin. lännenkankihan on juuri niihen omiaan...
Ostin Inkulle uudet hivutussuojat. Ne ovatkin säästäneet mun hermojani mukavasti. Vanhat kun tahtoivat olla jo niin venyneet ja rispaantuneet että pyörivät vain jalassa kuin hyrrät...

Illemmalla kankiharjoittelun jälkeen raahasimme kentälle estepuomeja ja kun ne olivat paikoilla menimme satuloimaan Picadorin.
Aikeissa oli siis hypätä esteitä. Itse en ollut ikinä aikaisemmin hypännyt esteitä ja
Melina olikin luvannut opettaa mua, onhan hän itse ratsastanut yli 7 vuotta joten siis minua huomattavasti kokeneempi.
Alksi Melina ratsasti Picalla aloittaen puomiharjoitteluilla lämmittelyn jälkeen.
Eli siis nelä puomia oli maassa ja niitä mentiin sitten käynnissä ja ravissa.
Sitten kun näitä oli vatvottu jonkin aikaamenin nostamaan kaksi puomeista ylös telineisiin ja Melina hyppäili Picalla jonkin aikaa. Pitihän opettajan ensiksi tutustua hevoseen, millainen tämä on hypätessä ja sitten vasta alkaa opettamaan :)
Kun Melina oli hyppinyt niin ravissa kuin laukassakin, oli mun vuoroni nousta satulaan. Jälleen kerran siellä selässä manasin tuota yleissatulaa.
Olen niin vannoutunut lännensatulan fanittaja, että en kertakaikkiaan sopeudu tuohon yleissatulaan. Tuntuisi kuin ratsastaisi tasaisen nahkaläpyskän päällä ja jalustimet tuntuvat niin pirhanan hennoilta... :)

Melina ja Picador esteillä. Aluksi menimme matalempia ja
pikkuhiljaa nostelimme korkeammaksi.

Lauantain päivä sujui siis niissä merkeissä ja sunnuntaina lähti tallimeininkiin tutustumaan Chico. Kävimme taas ensiksi Chicon kanssa tallin läpi kaikkine paikkoineen ja huoneineen. Hevosetkaan ei ollut Chicolle niin suuri järkytys kuin Zanille, hetken aikaa siinä niitä ihmeteltiin ja sitten jatkettiin matkaan.
Chico oli tallilla varsin rauhallinen ja pystyin sitä pitämään siellä vapaana.
Vapaana kulkevat hanhet välillä kiinnosti kovasti, mutta niiden kanssa ei lähempää tuttavuutta kuitenkaan menty tekemään. Suurin järkytys taisi olla lampaat. Tai kaikki oli ihan hyvin kunnes yksi niistä erehtyi määkäisemään ja Chico oli hypätä kattoon.

Siskontyttöni Melina ratsasti tallin hevosten pomolla eli Kepposella, joka on nimensä veroinen kaveri. :) Sellasta kyytiä oli kentällä että huh, huh...
Oli kuulemma kädet ratsastuksen jälkeen kipeänä...

Iltaruuan jälkeen satuloimme Inkun ja Histon ja sitten menimme taas kentälle.
Melina kokeili ensimmäisenä meidän tallin jättiä, eli Histoa joka on Torinhevonen.
Voi kuinka pieneltä Inkku näyttikään sen vierellä! :)
Kun Melina oli kokeillut tarpeeksi Histoa, teimme kentällä vaihdon ja nousin tuon jätin selkään. Voi jestas kuinka suuret askeleet konimuksella olikaan!
Ja heppa kun piti päätään koreasti ylhäällä ei sen takaanta sitten näkynyt mitään. :)

Ratsastuksen jälkeen taluttelin kummityttöäni (5v) Inkulla kentällä, joten Inkku sai mukavan pitkän jäähdytyskieroksen vielä talutuspollena. :)

Ja sitten hepoilta kamat pois, harjaukseen ja laitskalle.
Taas yksi viikonloppu pulkassa! :)

Minä ja Histo.

Minä, Histo, Melina ja Inkku kentällä.

Kentältä pois lähdössä...

torstai, 5. kesäkuu 2008

Zani vierailee tallilla

Noniin tänään sitten Zani vieraili ensimmäistä kertaa talleilla.
Ja kieltämättä olen neitoon varsin tyytyväinen. :)
Lähdettiin siskontytön ja Zanin kanssa ajelemaan talleille päin.
Matkalla talleille tosin Zani oksensi kerran taakse, mutta muutoin sujui ihan hyvin.
Zani ei meinaan tykkää olla auton kyydissä laisinkaan... Mitä ideaa kököttää liikkuvassa pienessä kotterossa jossa tulee huono-olo, kun voisi juosta ulkona raittiissa ilmassa?
No loppu matka sujui hyvin ja pian vajaa kymmenisen kilsaa oli ajettu ja talli häämötti jo edessä.
Parkeerattiin tallin edustalle ja menimme kolmisin tutkimaan tallia.
Zani oli aivan ihmeissään kaikista niistä hajuista ja uusista paikoista.
Olimme tallilla ainoat, joten saimme rauhassa Zanin kanssa tutustua paikoihin.
Niin tömerasti tyttönen lähti jolkottamaan tallin käytäviä pitkin, mutta voi jestas, kun Nirha työnsi päänsä boksista ulos! Zani pysähtyi niille sijoilleen ja jäi tuijottamaan tuota mahtavan kokoista koiraa! Hetken siinä tuijoteltuaan ja mietittyään mitä koirarotua kyseinen elikko edusti, Zani kuitenkin jatkoi matkaansa ja kävimme tallin läpi vesibokseineen. Sitten lähdimme katselmaan satulahuonetta, pannuhuonetta ja karjakeittiötä ja painuimme tallin edustalle puomille odottelemaan, kunnes siskontyttö tulisi sinne Inkun kanssa.
Ja pian tallin päädystä köpöttelikin Melina ja Inkkuseni.
Zani istui alas ja jäi korvat tomerasti pystyssä katselemaan Inkun kävelyä puomille.
Zani ei pelännyt Inkkua niin paljon kuin aluksi luulin, enimmäkseen neiti oli vain suunnattomasti hämillään siitä että Tinkaakin isompia koiria on olemassa.
Niinpä sidoin Zanin puomin jalkaan kiinni turvalliseen välimatkaan Inkusta ja Zani jäikin siihen katselemaan Inkun harjaamista ja satulointia.
Ja saipa Zanikin muutaman kumisuan sipaisun turkkiinsa. :)

Zani opiskelemassa hevosen satulointia puomilla.

Ja opiskelu näytti olevan tylsää...

Kun Inkku oli valmis, menimme ratsukon edeltä aukomaan portteja kentälle ja sitten jäimme Zanin kanssa kentän laidalle katselemaan ratsastusta.
Sidoin Zanin jälleen kentän reunoille kiinni.
Ilokseni sain kerrankin itse sivusta katsella Inkkua, sen liikkuessa kentällä.
Jalkakin näytti taas toimivan niin kuin pitääkin ja kun Melina nosti ravia ja laukkaa, näytti jalan työskentely olevan normaalia.

Melina ja Inkku

Zani seuraa tarkkaan ratsastusta. Inkun selässä Melina.

Melina, Inkku ja Zani

Pian vaihdoimme ratsastajaa ja hyppäsin itse selkään.
Inkku oli höyryä täynnä... Taas vaihteeksi. :)
Olinhan viimeeksi ratsastanut sillä sunnuntaina, ja silloin jouduimmekin mennä käyntiä juuri jalan takia, joten energiaa oli taas pollessa riittämiin.
Leikimme, kuten Inkku oli aikaisemmin siskontytön kanssa leikkinyt
"piiripieni pyörii" Leikkejä. Lisäksi Inkku näytti omaa taidonnäytettä erillaisista ballerina liikkeistä ja pyörähdyksistä. Ja puri vähän väliä kuolaimiin kiinni.
Kaikesta huolimatta meillä meni hyvin ja selästä käsin jalka myös tuntui normaalilta niin käynnissä, ravissa ja laukassa.
Jälleen Zani katsoi ihmeissään kentälle kuin ajatellen: Mun ihminen istuu tuon ison kaverin selässä joka juoksee hulluna ympäri hiekkalaaria!

Miun kuumakalleni. <3

Oho! Onpa kaverilla kokoa! Mitäköhän koirarotua
Inkku mahtaa olla? Tuumaa Zani.

Sitten lopettelin ja siskontyttö tuli hetkeksi vielä keikkumaan laukassa ja ravissa ja sitten hoiti loppu jäähdyttelykäynnit.
Menimme Zanin kanssa edeltä taas avaamaan portteja kun Melina ratsasti Inkun kentälätä puomille. Voi jessus miten hikinen Inkku olikaan!
Niinpä otimme puomilta siltä kamat pois ja me jäätiin keräämään Zanin kanssa satulaa, suojia, suitsia ja sun muita omille paikoilleen kun Inkku meni pesulle.

Sitten Zani meni Inkun boksiin kököttämään, kun menin avuksi hepan pesuun vesiboksille, jossa myös pesunjälkeen hoidimme Inkun leuan alla olevaa ihottumaa helosanilla.
Sitten kun Inkku oli pesty veimme pollen laitkalle ja haimme Inkun tuuraajan eli Zanin boksista ulos. Zani olikin näköjään syöpötellyt Inkun boksissa, sillä kun avasin boksin oli lantaa menossa jo parempiin suihin. Nam nam! :)

Inkku pesulla.

Sitten menimme vielä katselemaan kentälle, jonne oli tullut kouluratsastajia, sillä välin... Meinaan viisi ankaa / hanhea jolkotteli jonossa keskellä kentää.
Huvittava näky, harmi että olin kerinnyt viedä kameran jo autoon! :)
Niinpä hanhet poistuivat kentältä pian läheisen lammen tuntumaan.
Zani oli ihan lamaantunut nähdessään hanhet ja oli paikoillaan ns. vaanimis asennossa. Jos se ei olisi ollut kiinni, olisi meidän pikkupaimen varmasti lähtenyt kaitsimaan hanhia! :)

Sitten painuimme autoon ja lähdimme ajelemaan kotiin päin.
Matkalla bongasimme myös tiellä kauniin ketun, joka jolkoteli tieltä pellolle.
Kotimatka sujui rauhallisesti Zanin osalta. Taisi neito olla väsynyt. :)
Niin paljon uusia asioita, hajuja ja uusia ihmeellisiä eläimiä yhdelle päivälle!
Huomenna taikka launataina taas tallille ja Zani mukaan, niin kiltisti tyttö oli tallilla ja pystyipä olemaan myös räkyttämättä! :)

maanantai, 2. kesäkuu 2008

Paluu jalaksille

Tänään tuli heti päivästä oleskeltua koirien kanssa pihalla.
Koirat peuhasivat ja riehuivat niin että pihan hiekkatie pöllysi.
Ja muutama pehmoeläinkin tapettiin pihalle ja sisukset revittiin ulos.
Niitä saikin keräillä sitten pois ja heittää roskiin samantien. :)

Zanin kanssa treenattiin taas pienissä jaksoissa perusjuttuja.
istu, maahan, tassu, paikka jne. Ihan kertaus basic juttuja.
Meni ihan hyvin, vaikka meillä oli Chico ja Tinka taustalla "häiriötekijöinä".
Tosin loppuvaiheilla Zani alkoi karkailemaan muiden mukaan, joten ajattelin muutaman kertauksen jälkeen lopetella hyvillä fiiliksillä ja päästin vauvan suosiolla Chicon ja Tinkan kanssa riehumaan.
Niinpä riehuminen jatkui taas pihalla. Itse siinä samalla tein pihatöitä ja siinä välissä kerkisin myös leikkiä koirien kanssa vesiletkullakin, etenkin Zanilla oli hauskaa, se kun on muutenkin meidän perheen vedenläträäjä.
Iltapäivästä pihalla loikoilikin jo kolmekappaletta väsynyttä ja kieliään roikottelevaa koiraa joten vetäydyimme sitten sisälle rauhoittumaan ja koirat menivätkin omille lempipaikoilleen nukkumaan; Tinka umpikuistille oven eteen, Chico sängylleni ja Zani vaihteli paikkaa sängyltä välillä menemällä sängyn alle ja takaisin.

Hieman ennen kahdeksaa valjastin Tinkan ja hain alakerran varastosta meidän huitsin upean Esla pyöräkelkan ja lähdimme pitkästä aikaa ajelemaan vakioreittiämme.
Meillä onkin ollut tuossa taukoa, Tinkalla kun oli juoksut ja niiden aikana ei vedättäminen oikein sopinut kuvioihin. Meillä päin kun tahtoo olla paljon koiria ja välillä on näkynyt poluilla noita harhailevia ajokoiria, joten mitään uros letkaa emme halunneet vetää mukanamme ajelullamme. Lisäksi nämä olivat vasta Tinka tokat juoksut ja nämäkin menivät pienen masennuksen ja alakuloisuuden merkeissä.
Tosin sen suuremmilta ongelmilta ollaan tähän asti vältytty, eli mitään valeraskautta tms. ei ole tullut. Ja nämä toisetkin juoksut olivat huomattavasti helpommat kuin ensimmäiset. Alkumatka otettiin hitaammanpuoleisesti, mutta suurimman osan lenkistämme Tinka hölkätteli tasaista matkaravia. Ylämäet avustin hyppäämällä jalaksien väliin ja juoksemalla siinä avustaen Tinkaa. Myös suorilla pätkillä sai itsekkin liikuntaa kun pääsi vähän väliä potkimaan vauhtia yhdelä jalalla.
Eipä sitä tämä musheri helpolla päässyt! :)
Kaikenkaikkiaan lenkki meni hyvin vaikka taisimme vain nelisen kilsaa jolkotella.
Kuten sanottu ei liian suurta palaa omenasta kerralla. :) Ja mekin ajattelimme tauon jälkeen aloittaa taas rauhallisesti, hiljalleen vaihtia ja matkaa lisäten.
Kotimatkan loppuvaiheilla vaihdoimme takaisin jolkotteluun ja pian kotikin jo häämötti.
Tinka menikin oitis juomaan valjaista päästyään ja kävi pihalle makuulleen lepäämään. Vein sille liharuston kiitospalkaksi ja menin sisälle hakemaan Chicoa ja Zania lenkille.
Chicon ja Zanin kanssa kävelimme taas pellolla jossa koirat innostuivatkin tuttuun tapaan riehumaan keskenään.
Koirat kävivät myös läheisessä Enäjärvessä uimassa, tosin Zani tyytyi vain kahlailuun ja tassulla veden kanssa läträilyyn. :)
Chico sen sijaan kävi noutamassa heittämiäni keppejä ihan kunnolla uiden.
Tällä kertaa emme nähneetkään tuttua joutsenpariskuntaa. Viimeeksi siellä ollessamme kaksi joutsenta tuli ihan n. 5 metrin päähän meistä, kauniita otuksia.
Sen sijaan sisilisko bongattiin veneen alle juoksemasta.
Rauhallista menoa siis tänään. :)

Alla tämän päiväisiä kuvia pihalta: